Mielialaa nostattavat menneet ajat

Teksti ja kuvitus: Sara Brax

Historiallisesta näkökulmasta nostalgia-sanalla ei ole aina viitattu mukavan pörröisiin muistoihin. Lääketieteen tutkija Johannes Hofer viittasi vuonna 1688 julkaistussa väitöskirjassaan nostalgialla
“mielenterveydenhäiriöön, josta kärsivä ihminen elää muistoissaan nykyhetken kustannuksella”. Itse sanan alkuperä juontaa juurensa aina antiikin Kreikkaan saakka, sanoihin “kotiinpaluu” (nostos) ja “tuska” (algos). Tunteena ja ilmiönä nostalgia on kuitenkin onnistuttu jäljittämään jopa aikaan ennen
nykyistä Homo sapiens -ihmislajia; vuonna 2022 toteutetussa arkeologisessa tutkimuksessa huomattiin, että jo 300 000-500 000 vuotta sitten nykyihmisen esilajit säilyttivät ja korjasivat vanhoja työkaluja, vaikka olisi ollut käytännöllisesti katsottuna järkevämpää valmistaa uusia. Tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että muinaiset ihmislajit säilyttivät niitä “muistoesineinä” ja ymmärsivät niiden sisältämän tunteellisen merkityksen suhteessa menneisiin sukupolviin.

Nykypäivänä nostalgia on pitkälti trendi, joka näkyy ja kuuluu erityisesti muodin maailmassa. Moni 90- ja 2000-luvun taitteessa nuoruuttaan elänyt on varmasti kauhistellut matalavyötäröisten
farkkujen, bolerojen ja neonvärien paluuta katukuvaan. Toinen puoli on kenties ollut riemuissaan
perhospinnien, niittivöiden, takatukkien ja hieman ummehtuneiden pastellivärien nostattamista nostalgisista tunnekuohuista. Pidit muutoksesta tai et, lapsuudesta ja nuoruudesta tuttujen trendien paluu aikuisiällä aiheuttaa väistämättä meissä myös positiivisia tunteita.

Tutkimusten mukaan nostalgian on todettu vähentävän yksinäisyyden, ahdistuneisuuden ja
tylsistyneisyyden tunteita. Se tekee ihmisistä ystävällisempiä ja suvaitsevaisempia muita kohtaan, sekä edistää sosiaalisten siteiden muodostamista. Pariskuntien on todettu lähentyvän ja muuttuvan onnellisemmiksi nostalgisten muistojen jakamisen yhteydessä. Nostalginen muistelu toimii lisäksi erinomaisena mittarina omalle kasvulle ja kehitykselle, sekä edistää optimistisempaa
maailmankuvaa muistuttamalla onnellisista ajoista.

Edellä mainitut tutkimustulokset ovat verrattain nuoria; vielä 90-luvulla nostalgiaa pidettiin monissa tutkijapiireissä masennusta aiheuttavana huonona tapana, jossa vellominen aiheutti vain lisää
ahdistusta ja murhetta. Kaikki kuitenkin muuttui tämän vuosisadan puolella, pitkälti Constantine Sedikides  nimisen tutkijan ansiosta. Kreikkalainen Sedikides työskenteli pitkään Yhdysvalloissa Pohjois-Carolinan yliopistossa, kunnes otti vuonna 1999 vastaan psykologian professorin pestin
Englannista, Southamptonin yliopistosta. Kuten useimmat psykologian professorit, myös Sedikides piti ensisijaisena tutkimuskohteenaan omaa mielenterveyttään, johon hän kiinnitti erityistä huomiota siirtyessään mantereelta toiselle, uuden kulttuurin ja uusien ihmisten keskuuteen.

Sedikides pisti merkille, että muutaman kerran viikossa hänet täytti ylitsevuotava, voimakas tunne, joka liittyi hänen entiseen kotiinsa Pohjois-Carolinassa. Entisen asunnon tunnelma ja muistot
perheen kanssa vietetyistä kesäilloista täyttivät näissä hetkissä hänen ajatuksensa täysin varoittamatta, tuoden mukanaan tuoksuja, ääniä ja hetkissä koettuja tunteita. Sedikides huomioi, että vaikka nostalgisointia pidettiin yleisesti huonona tapana, nämä muistot eivät tehneet hänestä surullista, vaan päinvastoin rikastivat hänen elämäänsä Southamptonissa muistuttamalla häntä kaikesta siitä, mitä hän oli saavuttanut matkansa aikana. Sedikides päätti tutkia tunteitaan ja nostalgiaa ilmiönä lisää, ja päätyi kirjoittamaan psykologian maailmaa mullistanutta tutkimustietoa nostalgian positiivisista vaikutuksista.

Osa Sedikidesin tutkimuksista on todistanut nostalgian olevan universaali tunne. Mitattavien tutkimustulosten sekä edellä mainittujen vaikutusten ohella nostalgian on lisäksi todettu lisäävän
empatiaa ja ehkäisevän eristäytymistä yhteiskunnasta, mikä puolestaan on johtanut nostalgiaan pohjautuvien terapiamuotojen syntyyn. Niin kutsutun “nostalgiaterapian” on todettu tuottavan tulosta mm. kliinisen masennuksen hoidossa. Sedikides itse on lisäksi varovaisen optimistinen
nostalgiaterapian hyödyntämisestä Alzheimerin hoidossa.

Nostalgian katkeransuloisena kääntöpuolena voidaan pitää menneiden aikojen kaipuuta ja ikävien muistojen nousemista pintaan. Siitäkin huolimatta, että toisinaan etenemme nostalgiaan ikävien muistojen kautta, sen on todettu jättävän aina päällimmäiseksi positiivisen, lämpimän jatkuvuuden tunteen, jossa ihminen voi kokea kaikkien menneiden, nykyisten ja tulevien versioiden itsestään
sulautuvan yhdeksi. Itsensä näkeminen moniulotteisena olentona, joka joko kehittyy tai omaa potentiaalin kehittyä parempaan suuntaan verrattuna menneeseen tai nykyiseen minäänsä, kasvattaa itsetuntoa ja varmuutta omaa tekemistä kohtaan.

Yhdysvaltalaisen psykologin David Newmanin toteuttamassa tutkimuksessa mitattiin ihmisten arjessa kokemia nostalgisia hetkiä. Tutkimuksessa tutkittavia pyydettiin lataamaan sovellus, joka lähetti heille tekstiviestejä keskimäärin kahdeksan kertaa päivässä. Tekstiviesteissä sovellus pyysi tutkittavia kertomaan, mitä he tekivät, kenen kanssa olivat, millaisena kokivat senhetkisen
mielialansa, sekä liittyikö tilanteeseen nostalgisia muistoja. Tutkimuksen myötä selvisi, että arkisissa tilanteissa ihmiset kokevat nostalgisia hetkiä ylivoimaisesti eniten ystävien tai perheen seurassa, sekä ruokaillessaan. Tämä saattaa olla Newmanin mukaan seurausta siitä, että perhe, ystävät ja ruoka toimivat – psykologian termein ilmaistuna – nk. palautusvihjeinä (engl. retrieval cues).

Palautusvihjeet ovat eletyssä ympäristössä vastaan tulevia esineitä tai asioita, jotka nostavat esiin muistoja. Ihmiset saattavat käyttää palautusvihjeitä arjessaan tietoisesti, esimerkiksi asettamalla kauppalistan jääkaapin oveen, mutta ne voivat olla myös yllättäviä ja tarkoituksettomia. Hyvä esimerkki tarkoituksettomasta palautusvihjeestä on naapurista leijaileva tuoreen leivän tuoksu, joka nostaa yhtäkkiä esiin nostalgisen muiston sukulaisesta, jolla oli tapana leipoa leipää.

Toinen mahdollinen syy sille, miksi nostalgiset muistot nousevat pintaan nimenomaan sosiaalisissa
tilanteissa, on se, että erityisesti perheen kesken saatetaan usein aterioinnin yhteydessä keskustella menneistä yhteisistä kokemuksista. Konkreettinen keskustelu menneistä ajoista on omiaan ohjaamaan ihmistä – joko yksin tai kollektiivisesti muiden tilanteessa läsnä olevien kanssa – nostalgiseen haaveiluun.

Toinen suuri löydös, joka nousi esiin Newmanin toteuttamassa tutkimuksessa, oli nostalgian ja mielialan laskun yhteys. Tutkittavat henkilöt raportoivat nostalgisia tunteita useammin, kun kokivat olevansa masentuneita tai huomasivat yleistä mielialan laskua. Ensi alkuun tulos kuulostaa hieman
ristiriitaiselta; eikö Newman tutkimuksen alussa nimenomaan pohjannut ajatukseen siitä, että nostalgiset kokemukset parantavat mielialaa? Tutkimusta on kuitenkin tarkasteltava hieman tarkemmin, jotta voimme ymmärtää nostalgian luonnetta jokapäiväisessä arjessa.

Newmanin tutkimuksen kaltaiset tutkimustyöt on suunniteltu tunnistamaan syyn ja seurauksen välistä suhdetta. Tutkittavat, joita pyydettiin ensin muistelemaan onnellisia aikoja, raportoivat myöhemmin myönteisempiä tunteita kuin ne tutkittavat, joita pyydettiin muistelemaan ns. “tavanomaisia” asioita, joita heille oli tapahtunut. Kun tutkimus koostetaan tähän tyyliin, voimme päätellä, että nimenomaan nostalginen, positiivissävytteinen haaveilu johtaa mielialan nousuun.
Toisin sanoen: vaikka tutkimuksen päätyttyä havaittiin, että nostalgisilla tunteilla ja mielialan laskulla
on yhteys, yhteys perustuu siihen, miten aivot pyrkivät ohjaamaan meitä onnellisten muistojen pariin ollessamme allapäin. Näin ollen, kuten myös Sedikidesin tutkimukset osoittivat, vaikka nostalgian triggeröi esiin mielialan lasku, se nousee esiin syystä, ja se syy on mielialan parantaminen
ohjaamalla ihmistä haaveilun kaltaiseen tilaan. Ikään kuin aivot yrittäisivät kertoa meille: “Asiat eivät ole aina olleet näin huonosti. Katso näitäkin muistoja.”

Entä mitä voit itse tehdä valjastaaksesi nostalgian voiman käyttöösi? Voit kirjoittaa lapsuus- ja
nuoruusmuistoja ylös ja jakaa niitä perheen ja ystävien kanssa, katsoa vanhoja elokuvia ja kuunnella
nostalgista musiikkia. Lähteä kumppanin tai kaverin kanssa kauppareissulle, ja ostaa yhdessä lapsuutenne lempikarkkeja ja muita naposteltavia. Muistatko joskus keräilleesi tarroja tai
postimerkkejä? Aloita uusi kokoelma, joka ruokkii nostalgian tarvettasi vielä vuosikymmenten päästä! Parhaimman vaikutuksen saat, kun pyrit nauttimaan nostalgiasta noin kolmesti viikossa. Jos tunnistat itsesi ihmistyypistä, jolla on aina kiire jonnekin, ja jonka pään sisältö tuntuu miljoona asiaa mukaansa temmanneelta pyörremyrskyltä, voit ajatella näitä hetkiä nostalgian parissa tapana rauhoittua ja selvittää päänsisäistä sotkua. Anna, edesmenneen irlantilaiskirjailija John Banvillen sanoin, “menneisyyden pauhata sisälläsi kuin toinen sydän”, mutta älä silti ryhdy (vielä) korvaamaan terapeuttiasi Backstreet Boys’lla.