apsautat valokatkaisijan kiinni ja vedät syvään henkeä. Lähtölaukaus on annettu. Seuraavaksi on vuorossa jokailtainen kilpajuoksu. Paikalla ovat yleisölle jo tutuksi tulleet kisaajat: sinä vastaan makuuhuoneesi pimein nurkkaus. Otat vauhdikkaita askelia kohti maaliviivaa. Viimeisillä askelilla hyppäät jo lähes ilmaan, sillä ethän halua, että sängyn alla odottava hirviö tarttuu kiinni jalkaasi. Vedät nopealla nykäyksellä peiton korviin asti ja huokaat helpotuksesta. Selvisit. Vai selvisitkö sittenkään? Vaatekaapin ovea vasten nojaa tumma hahmo… siihen ripustamasi huppari. Hörähdät peloillesi, jotka hetkeksi pääsivät laukkaamaan vapaana.

Makuuhuoneen vaatekaapissa lymyilevä mörkö, sängyn alla h-hetkeä odottava hirviö ja katonrajassa kettinkejä kolisutteleva kummitus ovat useille lapsuudesta tuttuja yöllisiä pelkoja, jotka saattavat kulkea mukana vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Hämärässä huoneessa varjot muuttuvat hirvittäviksi hahmoiksi, mutta voisivatko möröt pelon sijaan kenties tuoda turvaa nukahtamiseen?

Vaikka vanhemmat kovasti vakuuttelevat varpaita mutustelevan hirviön olevan mielikuvituksen tuotetta, voi paras ratkaisu pelon voittamisen kannalta olla sängyn alla asuvaan hirviöön tutustuminen. Lasten kuvakirjoissa pelottavat olennot ja möröt voivat auttaa käsittelemään niitä abstrakteja pelkoja, joita lapsi ei välttämättä vielä osaa tunnistaa tai sanoittaa. Kammottavaksi visualisoitu olento voi auttaa kohtaamaan pelon antamalla sille muodon, jota tarkastella ja tutkia omaan tahtiin, turvallisesti tarinan sisällä. Visuaalisen kerronnan siivittämänä pelon tunne muuttuu olennoksi, jolla on ilmeitä ja eleitä, tehden siitä inhimillisemmän, jopa samaistuttavan. Mitä jos vaatekaapissa piilotteleva piikikäs ja synkeä mörkö pelkääkin sinua, tai entä jos kummitus ei saakaan unta?

Epämiellyttävien tunteiden, kuten pelon kohtaaminen mörkökuvituksien kautta antaa selityksen pimeässä nariseville nurkille ja uhkaaville varjoille, mutta ennen kaikkea vahvistaa taitoja käsitellä haastavia tunteita, niin nukahtaessa kuin hereilläkin. Pelottavaan olentoon sekä pelon tunteeseen voi uteliaasti tykästyä ja se voi muuttua ystäväksi, kun siihen tutustutaan paremmin. Ehkä pelottava mörkö ei olekaan vihollinen vaan jotain, jonka kanssa voi oppia elämään.