Näytä, älä kerro:
fantasiahahmojen asuissa piilevät tarinat
Eva Al-Khanji Teksti ja kuvitus
Ensivaikutelma on tärkein – ainakin kun kyse on fantasiahahmoista. Maagin kaulassa välkehtivä riipus, kuninkaan kasvoja kehystävä turkiskaulus ja ritarin naarmuuntunut haarniska kertovat lukijalle kokonaisia tarinoita yhdessä silmänräpäyksessä.
un ruudulla avautuu satumainen näkymä ihmeellisistä maisemista ja loputtomista seikkailuista, voivat fantasiahahmojen vaatteet olla viimeinen asia, johon katsoja kiinnittää huomiota. Hahmosuunnitteluun sisältyvä vaatesuunnittelu on kuitenkin yksi tärkeimmistä elementeistä, jotka tekevät hahmosta ja koko fantasiamaailmasta uskottavan. Hahmosuunnittelu on graafisen suunnittelijan salainen ase, jonka kautta hahmo saa tarinansa kantaakseen vaatteidensa silmukoissa.
Fantasiagenrelle on ominaista, että hahmojen fyysisistä ominaisuuksista, kuten korvien muodosta tai kehonrakenteesta, voi päätellä joitakin rajattuja asioita hahmojen alkuperistä. Vaatetus on tässä kuitenkin todellinen sanansaattaja. Vaatesuunnittelun kautta hahmosuunnittelija kertoo hahmon kulttuurisesta taustasta, asemasta yhteiskunnassa ja jopa arvomaailmasta, johon hahmon toiminta perustuu. Mustaan teräväkulmaiseen haarniskaan pukeutunut sotapäällikkö ja vaaleaa silkkipukua yllään kantava neito edustavat katsojan silmissä hyvin erilaisia tarinoita, vaikka he esiintyisivätkin samassa kertomuksessa.
Hahmon nykytilanteen lisäksi voi vaatetuksella viestiä myös juonen etenemistä. Videopelihahmo saattaa saada uuden, voimakkaamman haarniskan tai kaavun päihittäessään vihollisen. Elokuvahahmo taas voi pukeutua yhä hienommista kankaista ommeltuihin pukuihin päästessään lähemmäksi määränpäätään. Muuttuva vaatetus kertoo tarinaa hahmon vastoinkäymisistä, saavutuksista ja ihmissuhteista. Sama pätee myös toiseen suuntaan: kultalangalla kirjailtu puku heijastaa hahmon perikatoa, kun se vaihtuu riekaleisiin ryysyihin.
Vaatetus ei ole tärkeä osa ainoastaan tarinoiden päähahmojen suunnittelua, vaan myös sivu- ja taustahahmojen täytyy istua rooleihinsa. Vaikka taustalla näkyvän kokin jauhoinen esiliina tai nimettömän aristokraatin pitsiviuhka hukkuisivat fantasiatarinan värikkäisiin yksityiskohtiin, niiden poistaminen tai muuttaminen rikkoisi tarinan yhtenäisyyden tai muuttaisi sen suuntaa. Jos esimerkiksi luostarissa uskoaan harjoittava harras munkki puettaisiin kuninkaan hovia viihdyttävän harlekiinin salmiakkikuvioihin tai tavernassa työskentelevän tarjoilijattaren kureliiviin, muuttuisi hahmon kokonaisvaikutelma melko hullunkuriseksi. Toisaalta jos munkille puetaan kaavun lisäksi rengashaarniska, muuttuu rauhallinen uskonharjoittaja joksikin hiukan jännittävämmäksi katsojan silmissä. Jokaisella leningillä, lähettilaukulla ja rautakintaalla on paikkansa tarkkaan rakennetussa illuusiossa.
Fantasiatarinan uskottavuus perustuu suunnittelijoiden valintoihin. Käsikirjoittajat muotoilevat tarinoiden sielut, lavastussuunnittelijat rakentavat tarinoiden luustot, hahmosuunnittelijat herättävät tarinat henkiin. Hahmojen kautta katsoja elää tarinaa, luo tunnesiteitä siinä esiintyviin paikkoihin ja henkilöihin, iloitsee, pelkää, rakastuu. Kun hahmosuunnittelussa onnistutaan, syntyy uusia todellisuuksia, jotka ovat yhtä käsinkosketeltavia kuin oma maailmamme.
Lähteet
Choi, H., Ko, E., & Megehee, C. M. (2014). Fashion’s role in visualizing physical and psychological transformations in movies. Journal of Business Research, 67(1), 2911-2918. https://doi.org/10.1016/j.jbusres.2012.06.002
Makryniotis, T. (2018). Fashion and costume design in electronic entertainment -Bridging the gap between character and fashion design. Fashion Practice, 10(1), 99-118. https://doi.org/10.1080/17569370.2017.1412595
