Vaeltava katse
Väinö Sirén Teksti ja kuvitus
untuuko sinusta siltä, että kykysi lukea on pilalla ainaisen aivomädän aikaansaannoksena? Olet saattanut huomata, miten huomiosi pomppii nettisivuja pläräillessä edestakaisin, etkä oikein saa tartuttua mihinkään. Uutiskanavat täyttyvät järkyttyneiden opettajien kommenteista nykynuorison lukutaidottomuudesta ja emmit, oletko yksi heistä.
Ällös huoli! Asia on tutkitusti täysin normaalia. Tutkimus osoittaa, etteivät ihmiset lue nettisivuja kuin kirjaa, rivi kerrallaan, vaan he pääasiassa skannaavat sisältöä pintapuoleisesti sieltä täältä. Skannaaminen ei ole mitenkään tuulesta temmattu tapa navigoida sisältöjä, eikä se kerro lukijan laiskuudesta. Päinvastoin – se on jalostunut konsti löytää itselle oleellinen tieto informaatiomassan sisältä.
Nykyaikana informaatiota suorastaan pursuaa kaikkialta ympärillämme. Jokaisen on löydettävä omat keinonsa navigoida tässä tietoviidakossa. Visuaalista informaatiota voisi ajatella maisemana, jota lukija kulkee katseellaan läpi. Hän suosii reittejä, jotka vaativat häneltä vähiten vaivannäköä – eihän hän ole tyhmä. Itsensä säästely on elinehto näin informaatiotiheässä maailmassa.
Helppokulkuisten osuuksien lisäksi lukija tarvitsee reissullaan myös mielenkiintoisia nähtävyyksiä, kiintopisteitä, joita kohti tekee mieli suunnata. Tällaiset huomion vangitsevat elementit toimivat myös ikään kuin maamerkkeinä lukijan matkalla. Siksi suunnittelijat pyrkivät sommittelemaan sisällön niin, että jännittävät nostot ja pitkäveteisemmät asiasisällöt rytmittäisivät toisiaan. Hyvin muotoiltu sisältö onnistuu viestimään oleellisimman informaatiosisällön tavalla, joka on lukijalle vaivatonta. Näin lukija todennäköisimmin myös selviytyy jutun loppuun saakka.
Tutkimuksissa havaitut sisällön lukemisen mallit:
F-malli – koskee sisältöä, joka koostuu pääasiassa tekstimassasta, jota ei ole paloiteltu riittävästi kappalein, otsikoin tai nostoin. Tällaisissa tapauksissa lukija päätyy useimmiten skannaamaan tekstiseinää rivi riviltä, edeten ylhäältä alas. Jos lukija ei ole kiinnostunut lukemaan koko tekstiä, lopettaa hän kokonaisten rivien lukemisen ja silmäilee ainoastaan jokaisen rivien alkupäät etsiessään itseään kiinnostavaa informaatiota. Jos katseen etenemissuuntaa kartoitettaisiin, muodostuisi siitä F-kirjaimen muotoinen kuvio, josta mallikin on saanut nimensä.
Kerroskakkumalli – on nimensä mukaisesti helpoiten hahmotettavissa, kun kuvittelee kerroskakun ja sen sisältämät kerrokset. Päällimmäisenä kakussa on kuorrute, jota koristavat marjat. Sitä seuraa kerros kakkua, jonka jälkeen vuorossa on jälleen kerros kuorrutetta ja marjoja, tällä kertaa kenties hillon muodossa. Vuorottelu jatkuu, kunnes vastaan tulee kakkupohja. Jos mietimme tyypillistä nettisivujen rakennetta, voimme huomata, että aiemmin esitetty koostumus vaikuttaa tutulta. Sivun alussa on usein paljon tilaa näyttävälle kuvalle, jota seuraa suurikokoinen otsikko. Vasta niiden jälkeen alkaa varsinainen leipäteksti. Tekstiosion perässä on taas tilaa, esimerkiksi kuvia varten, jonka jälkeen juttu jatkuu väliotsikolla ja leipätekstillä. Lukijoilla on tapana noukkia marjat kakun päältä. Nettisivujen tapauksessa tämä tarkoittaa otsikoiden ja kuvien selailua, leipätekstin jäädessä tyypillisesti vähemmälle huomiolle.
Täplikäs malli – vastaa tilanteita, joissa lukijan huomio kiinnittyy sinne tänne irtonaisiin yksityiskohtiin. Toisin sanoin lukija mikro-skannaa sivuja. Tämä saattaa kuulostaa ajan hukalta ja sitä se oikeastaan onkin, jos verkkosivujen suunnittelija ei ole tehnyt töitään kunnolla. Täplikästä skannailua hyödynnetään etenkin nettisivuilla, joissa ei ole selkeitä kiintopisteitä löydettävissä. Katse kimpoaa tasapaksusta sisällöstä edestakaisin näennäisen holtittomasti, mutta oikeastaan se tarttuukin tekstin osiin, jotka tarjoavat vihjeitä tekstin sisällöstä. Tällaisia ovat mm. kursivointi, lihavointi, alleviivaus, muusta tekstistä poikkeavat värit, numer0t, VERSAALIT, erisnimet, ”sitaatit”, symbolit ja kuvatekstit.
Sitoutunut malli – on enemmän yhdistelmä aikaisempia malleja, kuin täysin oma mallinsa. Siinä lukija selaa ensin sisältöä esimerkiksi otsikkotasolla, kuten kerroskakkumallissa tai hakee kiintopisteitä tekstimassasta, kuten täplikkäässä mallissa. Löydettyään hakemansa lukija lukee kyseisen kohdan kokonaan. Tiedon löydyttyä, loppuu jutun lukeminen siihen paikkaan.
Ei kukaan meistä lue kaikkea alusta loppuun tunnollisesti. Me kaikki silmäilemme, etsimme ja skannailemme. Jos joku pyytää meitä etsimään tiedon jostain tietystä asiasta, pyrimme parhaamme mukaan löytämään nopeimman ja helpoimman reitin sen luokse. Se on täysin inhimillistä.
Allekirjoittanut kehottaa kuitenkin olemaan aina skeptinen löydetyn tiedon suhteen. Mieti aina, kuka jutun on kirjoittanut, miksi se on kirjoitettu sekä mihin tieto perustuu. Jos tieto menee aivan vastoin omaa käsitystäsi ja kokemustasi, voi olla syytä pysähtyä ja tutkia asiaa tarkemmin. Kyky hidastaa ja arvioida tekstin luotettavuutta kehittyy vain sitä harjoittelemalla. Tieteellinen ajattelu, kyky kyseenalaistaa ja haastaa esitettyä informaatiota, on arvokas taito, niin korkeakoulumaailmassa kuin arkielämässäkin.
Lähteet
Holvas, J. (2025). Koulutyössä yritetään päästä entistä vähemmällä, sanoo tutkija – ”Lukunopeus ei monilla lukiolaisilla riitä”. Yle Uutiset. http://bit.ly/4utmtHx
Pernice, K., Whitenton, K., & Nielsen, J. (2021). How people read on the web: The eyetracking evidence (2. painos). http://www.nngroup.com/reports/how-people-read-web-eyetracking-evidence/
