Unohtumaton on UMG-kokonaisuuden aloittava osa. Se pyrkii kartoittamaan taustoja, joista tekijätiimimme kipinä visuaaliseen viestintään on saanut alkunsa. Se kertoo, mistä me tulemme ja millaisilla eväillä meidät on varustettu tulevaan.
Teksti Meri Aisala
Kuvitus Veera Tolvanen & Liina Hautakoski
Millenniaaleja on sanottu nostalgisimmaksi sukupolveksi ikinä. Elämme yhä hieman määrittelemättömässä ja nimeämättömässä ajanjaksossa – tuskin kukaan käyttää termejä kuten ”kymppiluku” saati sitten ”kymppäri”. Vuosituhannen vaihteessa varttunut sukupolvemme on epätavallisen viehättynyt omasta historiastaan. #throwbackthursday houkuttaa meitä julkaisemaan vanhoja lapsuuskuviamme Instagramissa ja vanhat Pikku Kakkosen piirretyt lämmittävät sydämiämme. Mutta mistä tämä ilmiö johtuu?
Janelle L. Wilson määrittelee käsitteen nostalgia kirjassaan ”Nostalgia: Sanctuary of Meaning” kreikan kieleen pohjautuvaksi ilmaisuksi koti-ikävälle. Nostalgia-termi herättää ajatuksia vanhoista hyvistä ajoista, jotka kulunut aika on usein koristellut auvoisemmiksi kuin mitä ne tosiasiassa olivatkaan. Kaipuu menneeseen on erikoisessa ristiriidassa yleisen käsityksen kanssa jatkuvasta kehityksestä. Eikö maailma ole ihmisten sivistyessä ja kehittyessä uutta aina vain entistä parempi?
On hyvin mahdollista, että koemme vahvaa nostalgiaa ja vetoa vuosituhannen vaihteeseen, koska maailman muutos on ollut dramaattisempaa kuin mitä aikaisemmat sukupolvet ovat päässeet kokemaan suhteellisesti samassa ajassa. Internetin valtavirtaistuminen teki kasvuympäristöstämme aivan ennennäkemättömän. Kasvoimme internetin rinnalla. Älypuhelimet tulivat esiin yllättäen, edustaen aikaansa edellä olevaa teknologiaa. Me olimme valmiita niiden tuomalle mediamaailmalle, koska teknologia oli jo osa meitä.
Hitaasti näytölle latautuvat kuvat ovat vaihtuneet HD-suoratoistoon ja koko maailma on käsissämme. Miksi siis niin moni tahtoo muistella lämpimästi rätisevää ja hidasta puhelinverkkoyhteydellä toimivaa internetiä, kömpelön kulmikkaita alkeellisia 3D-peligrafiikoita ja vanhoja aamu-tv:n lastenohjelmia?
Nämä asiat ovat kollektiivisen media-identiteettimme rakennuspalasia ja vaikuttavat suuresti siihen, miten tulkitsemme maailmaa ympärillämme. Olemme ensimmäinen sukupolvi, jolle oma kotitietokone on ollut normi. Teknologian nopea kehitys elinaikanamme on johtanut siihen, että pystymme muotoilijoina adaptoitumaan uusiin laitteisiin ja teknologisiin käytäntöihin nopeammin kuin edeltäjämme, sillä käyttöjärjestelmien logiikka on iskostunut meihin kokemuksen perusteella.
Puhelinverkkointernetin äänen kuuleminen tai polygonaalisien vanhojen videopelihahmojen näkeminen aiheuttaa monissa meistä nostalgiareaktion. Tällaiset asiat samanaikaisesti muistuttavat meitä lapsuudestamme, ja myös siitä, kuinka pitkälle kehitys on edennyt elinaikanamme. Monet meistä kokevat tietynlaista ylpeyttä siitä, että olemme käyneet läpi ajan, jolloin internet piti sulkea puhelun ajaksi ja varhaisen teknologian luomat haasteet koettelivat kärsivällisyyttämme. On houkuttelevaa kertoa nuoremmille, kuinka helppoa nykyelämä on verrattuna meidän kokemuksiimme. Ehkä jollain lailla koemme, että nämä haasteet kasvattivat luonnettamme.
Jatkuva kehitys johtaa myös siihen, että kulttuuri vanhenee nopeammin ja asiat alkavat tuntua nostalgisemmilta yhä nopeammin. Siinä, missä 80-luvulla nostalgisoitiin 50-lukua, nykyaikana nostalgia voi löytyä jo alle vuosikymmenen takaa. Jos vertaamme teknologian muutoksia 50-luvulta 80-luvulle, ero on suhteessa pienempi kuin vertauksessa 90-luvulta 2010-luvun lopulle.
Se piirrettyjen, sarjakuvien, pelien, tv-sarjojen ja kuvakirjojen maailma, jossa kasvoimme, on sytyttänyt useissa meistä ensimmäiset kipinät päätyä lopulta graafisiksi suunnittelijoiksi. Ammennamme huomaamattamme kaikkea tuttua suunnittelutyöhömme. Nykyiset vallalla olevat trendit eivät olisi sellaisia kuin ovat, elleivät ne olisi syntyneet reaktiona aiempiin tyyleihin, oli se sitten tribuuttina tai vastalauseena.
Lähteet:
Wilson, Janelle L. (1968) Nostalgia: Sanctuary of Meaning
Spratt, Vicky (2016) Why Are Millenials the Most Nostalgic Generation Ever?
Dua, Tanya (2015) Why millenials are afflicted with 'early-onset nostalgia'
Houkuttelin graafikkotoverini kaivamaan esiin
vanhat piirroksensa ja luomaan ne uudelleen
nykyisellä tyylillään.
Teksti Veera Tolvanen
”Sä olet niin lahjakas!” on kehu, jonka jokainen kynään ja paperiin tarttunut henkilö on kuullut ainakin kerran elämässään. Kumma kyllä, yleensä lausahduksen töräyttävät ilmoille ihmiset, jotka eivät itse perusta taiteellisesta tekemisestä.
Me, jotka olemme omaksuneet luovuudenhulluuden, näemme työmme usein eri näkökulmasta, enemmän tai vähemmän kriittisellä asenteella. Tämä näkökulma juontunee tiedosta siitä, että piirustustaito, kuin muukin taiteellinen kyvykkyys, ei ole vain lahja, vaan kovan työn ja harjoittelun tulos.
Harjaantumiseen tähtäävä työskentely ja siihen liittyvä itsekriittisyys on sekä voitto että häviö. Se estää meitä olemasta täysin tyytyväisiä taiteellisen projektin lopputulokseen, mutta ennen kaikkea puskee meitä kehittymään auttamalla paikantamaan taitojemme vajavaisuudet. Terve itsekriittisyys muokkaa meistä alati taitavampia alamme ammattilaisia.
Taitojen kehittymisen oivaltaminen tuntuu upealta, ja piirtäjä löytää tämän tunteen parhaiten palaamalla ajassa taaksepäin niihin vanhoihin piirustuksiin, jotka ovat säilyneet häpeäpolttamiselta. Vaikka nuo vanhatkin taideteokset saivat aikoinaan läheisiltämme ylistystä, on vaikea löytää graafikkoa, joka ei irvistäisi selaillessaan vuosien takaisia luomuksia lohikäärmeistä ja miekkoja kantavista tyttösistä.
Tämän miniprojektin lopputuloksena syntyneissä piirustusten muodonmuutoksissa on nähtävissä jokaisen osallistuneen piirtäjän yksilöllinen kehityskaari ja suunta, johon he ovat taitojaan koulineet. Havaittavissa on jokaisen tekijän tarina; se taistelu, jonka tuloksena on syntynyt kunkin tekijän uniikki kuvittajan identiteetti.
