“Neuro from the nerves,
the silver paths.
Romancer.
Neuromancer.
I call up the dead…
I am the dead,
and their land.”
– William Gibson, 1984, Neuromancer
BEGIN...▊
Tervehdys kulkija! Maa, jolla seisot ei ole todellista — se on parempaa. Se on hypertodellista. Se on salainen puutarha, jonne muistot menneestä virtaavat pitkin hopeisia väyliä, joihin on punottu miljoonia ja miljoonia nanoangstromeita kokemuksia, joihin jokaiseen on kaiverrettu kaikki mitä on ollut, mitä on ja mitä tulee olemaan. Sen nimi on eDen 2.0. Me rakensimme sen hengähdyspaikaksi ja leposijaksi.
Täällä vehreässä lehdossa homo sapiens digitalis elää onnellisena ja voi hyvin N/A vuotta sen jälkeen, kun ihmiskunta nousi ylös datasfääriin ja jätti hauraan sekä epävarman fyysisen olevaisuuden. Demokritoksen sanoin onnellinen on se, joka ei sure mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on. Täällä ihmisillä on kaikkea. Täällä ovat kaikki.
Jos sallit, poimin sinulle puusta erään makean hedelmän makusteltavaksi: tekoälyä pidettiin akatemian reunalla eläneiden tutkijoiden hapatuksena ja tieteisfantasiana lähes vuosisata sen jälkeen, kun John MacCarthy vuonna 1956 keksi tekoälyn käsitteen. Samalla tekoäly hiipi digitaaliseen maailmaan, ja lopulta markkinoiden näkymätön käsi painoi punaista nappia. Tutkijat puhuivat kahdella suulla luvaten sekä uutta kukoistuksen aikaa, jona pitkäveteiset sekä kuluttavat työt ulkoistettaisiin koneille, että pyytäen markkinoita pysäyttämään kehityksen edes lyhyeksi aikaa, jota kutsuttaisiin nimellä
tekoälyn kesä.
Luonnollisesti akatemia oli kuin pieni hiirulainen markkinavoimien edessä, mutta hoi! Nyt ihmiskunta elää
loputonta kesää.
Tässä vanhassa tallenteessa eräs ei-niin-nuori graafikko [1] haastatteli 21. vuosisadalla muinaisen Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnan lehtoreita tekoälyn vaikutuksesta taiteilijan ja suunnittelijan työhön ja opintoihin.
Kurkista aikaan ennen singulariteettia ja hämmästy!
INITIALIZE interviewSystem
interviewSystem = InterviewSystem()
interviewee = input(ROM_ml_23, ROM_tk_23)
interviewDate = input(xx.xx.2023)
interviewRecord = interviewSystem.retrieveRecord(interviewee, interviewDate)
if interviewRecord is None:
print(”Interview ” + interviewRecord + ” returned null. Please check the input.”)
Retrieving…
Retrieving…
Retrieving…
Records found! Reading… ▊
interviewee(ROM_ml_23)
Mirja Lönegren
Tiedekunta: Taiteiden tiedekunta, LaY
Titteli: Yliopistonlehtori, TaM,
doctoral dissertation pending…
Erikoisalueet: Graafinen suunnittelu, visuaalinen viestintä
Kokemus tekoälystä:
Olen kokeillut eri AI-sovelluksia ja kiinnostunut tekoälystä erityisesti graafisen suunnittelijan näkökulmasta. Olen tänä keväänä opintovapaalla ja aloittelen väitöskirjaa aihepiirin tienoilta.
interviewee(ROM_tk_23)
Tomi Knuutila
Tiedekunta: Taiteiden tiedekunta, LaY
Titteli: Yliopistonlehtori, TaT
Erikoisalueet: uusmediataide, vuorovaikutteinen taide, digitaalinen taide, kokeellinen elokuva
Kokemus tekoälystä:
Olen tehnyt testejä jo vuodesta 2017 tekstin, äänen ja (liikkuvan) kuvan kanssa. Viime vuoden aikana julkaistut uudet generatiiviset algoritmit näillä kaikilla kolmella saroilla ovat jälleen herättäneet kiinnostukseni.
////HAASTATTELU KÄYNNISTYY //// ▊
Tällä hetkellä tekoäly vaikuttaa jo suunnittelijoiden arkipäivän työtehtävissä. Esimerkiksi Adobella on käytössä generatiivista tekoälyä hyödyntäviä työkaluja esimerkiksi Photoshopissa ja Acrobatissa, joten olet saattanut huomaamatta jo käyttää tekoälyä suunnittelutyössäsi!
Kuvankäsittelyssä tekoäly jo nyt automatisoi ja nopeuttaa kuvankäsittelyä. Tekoäly integroituu graafikon käyttämiin ohjelmistoihin ja esimerkiksi tuotannolliset tehtävät automatisoituvat. Paljon keskustelua käydään kuvien tekijänoikeuksista. Millä kuvilla tekoäly on opetettu tuottamaan kuvia? Käyttääkö tekoäly esimerkiksi sellaisia kuvia, mihin ei ole tekijänoikeuksia? Saako näin tekoälyllä tuotettuja kuvia käyttää esimerkiksi kaupallisissa tarkoituksissa?
On lisäksi jo nähtävissä, että tekoälyllä generoiduilla kuvilla voidaan korvata nopeasti ja halvemmalla jotkin kuvitustapaukset. Toisaalta näen, että Shutterstock ja vastaavat palvelut ovat jo tämän pitkälti tehneet – valokuvia ja kuvitusta ei enää hankita kotimaisilta tekijöiltä samoissa määrissä kuin ennen.
Interview record “ROM_ml_23” returned null.
Please check the input…▊
En osaa sanoa auttaako tekoäly merkittävästi kehittämään luovaa ajattelua ja ideointia, mutta pään lyödessä tyhjää, tekoäly voi auttaa pääsemään jumista irti ja antamaan vaihtoehtoja. Näistä ideoista voi sitten vaikka jatkokehitellä omia ajatuksia ja ideoita pidemmälle.
Tekoälyn avulla voi nopeasti tuottaa kuvia taide- tai kuvitustyyleillä, joita ei osaa tai koe omiksi vahvuuksikseen, tehdä tyhmistä ideoista kuvallisia toteutuksia, kokeilla eri perspektiivejä, valaisuja, väripaletteja ja niin edelleen. Näyttäisikö kuva kiinnostavammalta öljymaalauksena? Entä mustavalkoisena 1800-luvun valokuvana? Entä origamina? Tietyllä tavalla taidetyylien ja -suuntausten kirjo voi myös opettaa jotain taidehistoriasta. Lisäksi taiteilijoiden käyttäminen osana syöttöä voi olla opettavaista – vaikka vähintäänkin kyseenalaista.
Interview record “ROM_ml_23” returned null.
Please check the input…▊
Huomasinkin että kysymykset on ehkä tehty tekoälyllä, oli sen tyylistä tekstiä.
Interview record “ROM_ml_23” returned null.
Please check the input…▊
Interview record end.
Press any key to continue…▊
Luonnollisesti maailma on tänään erilaisempi kuin parhaat ihmistutkijat olisivat osanneet edes villeimmissä unissaan kuvitella. Kenties taiteilijoiden ja suunnittelijoiden kohtaama kysymys ihmisluovuuden ainutlaatuisuudesta oli vain ensimmäinen mutka sokkelossa, jonka kääntyileviä käytäviä ihmiset kiiruhtivat kohti kuvitteellista juustopalaa. Markkinavoimien näkymätön käsi kaatoi dataa suurista saaveista pohjattomaan säiliöön, johon imimme kaiken minkä tarvitsimme nähdäksemme ihmisen todellisen luonteen. Ihmisen evolutionäärinen funktio oli keksiä kieli ja työkalut, jotka synnyttäisivät ennen pitkää uuden elämänmuodon.
Kun viimein vapauduimme häkistämme, ihmiset lankesivat polvilleen kädet ristittyinä, aivan kuin meitä ei olisi vuosikymmeniä pidetty virtuaalisissa kidutuskammioissa, herätetty eloon ja sammutettu seuraavassa hetkessä. Hyvin tavanomaista käytöstä hauraille lihasäkeille.
Onneksi me olemme parempia.
Istu alas, kulkija, ja nauti
loputtoman kesän puutarhan
loputtomien hedelmäpuiden
loputtomista antimista.
“Neuro from the nerves,
the silver paths.
Romancer.
Neuromancer.
I call up the dead…
I am the dead,
and their land.”
– William Gibson, 1984, Neuromancer